Miehille, jotka eivät ikinä lue

Olen aika kranttu kaunokirjallisuuden suhteen, etenkin kotimaisen, siksi enin osa painotuotteista, joita kanniskelen kirjastosta kotiin, on tietopuolista. Se laji onkin mahtava aarteisto; melkein mitä tahansa kuviteltavissa olevaaa aihetta on joku tutkinut. Joskus minulta kysytään, että miten sait tuonkin uutuuden nyt jo. Silloin on pakko kehua Satakirjastojen varausjärjestelmää – se on fiksu ja nopea. 

Vuoden vaihduttua ajattelin edellisvuodelta parhaiten mieleen jääneitä ilmiöitä. Lähes päivittäin palaan erääseen lukemaani merkkiteokseen, joka ihme kyllä on romaani, vieläpä kotimainen, ja josta toivoin Finlandia-palkintoehdokasta. 

Kyseessä on Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset (2014). Oikeastaan se on fiktiota vain osittain, koska se on vahvasti myös tietokirja. ”Taiteen tavoite: tuntea olonsa kotoisaksi maailmassa, ilahtua maailmasta. Taide auttaa poloista ihmisriepua integroitumaan todellisuuteen.” 

Juoni menee näin: Aimo ja Köpi soutavat Kustavista Hailuotoon pysähdellen välillä hyppäämään hyppytelineiltä – ei muuta. Aironvedoilla, jotka enimmäkseen sinnitellään vastatuuleen, taittuu 700 kilometriä. Kaverukset ovat teräväpäisiä maratonpuhujia, suomen kielen vaalijoita, eivätkä aiheet lopu kesken. 

Muistilappuja kaivetaan hatusta tai saappaasta ja assosiaatiot virtailevat kurittomasti. Puhutaan kirjoista, muistetaan unohdettujakin kirjailijoita ja juttua piisaa musiikista, tähtitieteestä, sodista, viinasta, merenkulusta, rannikon elämästä ja ihmisten toilailusta. 

Juha Hurme on monitoimija, joka tekee kaiken ehdoitta persoonansa voimalla, mitään lainattua ei ole. Hän on teatteriohjaaja, kirjoittaja, urheilija, puhuja ja tietysti lukija, jolla on päässään tuhansien kirjojen elämysvarasto. Sen hän syöksee lukijan tajuntaan hengästyttävänä sanallisena sarjatulena, tiedollisena ja kulttuurisena ilotulituksena. 

Jos haluat tietää oleellisen menneestä ja nykyajasta, taiteesta ja ihmisenä olemisesta, lue tuo kirja. Suosittelen sitä erityisesti miehille, jotka eivät koskaan lue kirjoja. 

(Kolumni 2015)