maanantai 14. maaliskuuta 2016

Pamelan kaksi puolta – sanataiteilija ja liikenainen

Pamela Mandart: Vaarallinen elämä (2016)


Muistan Pamela Mandartin 1980-luvulta, jolloin hän julkaisi perättäisinä vuosina kolme novellikokoelmaa. Kannattaa muuten lukea Elämä ilman paluulippua, Peilit ja Punatulkkunainen. Pidin paljon hänen teksteistään ja odotin, että hän kirjoittaisi lisää, mutta sitten luin lehdistä, että hän oli siirtynyt miehensä Pekan kanssa tuottamaan ja käsikirjoittamaan elokuvia. Silti olen muistanut Mandartin aina nimenomaan novellistina.

Tanskalaissuomalaisen sukutaustan omaava Mandart antoi jo 1980-luvun kirjoituksissaan kuvan vahvasta oman tiensä kulkijasta, itsenäisestä tyypistä, joka on elämästään vastuussa ennen muuta itselleen ja joka kestää erehdysten seuraukset omissa nahoissaan ja arvokkaasti.

Hänen syntymäaikansa (22.9.1952) numerologinen tulkinta nostaa esiin muutamia luonteenpiirteitä. Syyskuun kakkosella on eloisa mentaalimaailma, nopea äly, kyky konkretisoida ideansa tuottavasti. Hänessä on voimaihmisen kylmäpäisyyttä, käytännön kätevyyttä, suurpiirteisyyttäkin.


Päivän menu kahdella eurolla


Tarina on sitä mitä otsikko lupaa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita, riskinottoa ja kirjavaa boheemielämää. Siihen kuuluu lapsuus epävakaiden aikuisten vaikutuspiirissä, traagisia käänteitä, velkahelvetti syyttömänä uhrina. Mandart esittelee eloisasti pääkaupungin näyttelijä- ja kuvataidepiirien meininkiä ja elämäntyylejä 1960-luvulta alkaen.

Mandart on perimmältään luova ihminen, jolle elokuva- ja teatteritaide ovat kaikki kaikessa. Toinen, aivan erilainen puoli tulee selkeästi esiin, sillä hänellä on rautainen talouden suhdanteiden ja rahamaailman tuntemus.

Tuotteliaiden aktiivivuosien intohimo pitkäjännitteiseen työhön on hyvin leimallista Mandartille, samoin uskomaton sisukkuus vaikeuksien voittamisessa. Sitten iskee kavallussyyte, jonka tutkinta kestää vuosia. 

Lopputuloksena on vankilatuomio. Käytännöllisenä ihmisenä hän harjoitteli vankisellissä oloa jo kotona nukkumalla kylpyhuoneessa. Vapautumisen jälkeinen elämä on sinnittelyä köyhyydessä. Rahaa ruokaan jää kaksi euroa päivässä. 


Valo-olento tulee aina, kun on aika


Tutuksi käyneestä oikeuslaitoksesta Mandartilla on kärjekästä sanottavaa. Yle on uutisoinut 2014, että käräjäoikeuksilla on tulosvastuu, mikä heikentää oikeusturvaa – on tuomittava tietty määrä rikoksia vuodessa. Sen seurauksena yhä useammin vankiloihin joutuu syyttömiä ihmisiä. Suomessa, sivistysvaltiossa, 2000-luvulla! Mandartin mielestä vankeusrangaistus ei kuulu kehittyneen yhteiskunnan toimintaan, kuin siltä osin, että vaarallinen henkilö on pakko eristää yleisen turvallisuuden vuoksi.

Minua erityisellä tavalla kiinnostava juonne Mandartin elämässä on hänen henkisen kasvun tavoitteensa ja henkimaailman kokemuksensa. Hänelle on nuoresta pitäen ilmoitettu etukäteen tärkeiden ja läheisten ihmisten kuolemasta. Hänen ollessaan yksin huoneessa sinne ilmestyy kookas valo-olento, josta hohtava valo on niin valkoista, lämmintä ja kirkasta, että sellainen ei voi olla peräisin mistään maallisesta lähteestä.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti