Pamela Mandart: Vaarallinen elämä (2016)
Muistan Pamela Mandartin 1980-luvulta, jolloin hän julkaisi perättäisinä vuosina kolme novellikokoelmaa. Kannattaa muuten lukea Elämä ilman paluulippua, Peilit ja Punatulkkunainen. Pidin paljon hänen teksteistään ja odotin, että hän kirjoittaisi lisää, mutta sitten luin lehdistä, että hän oli siirtynyt miehensä Pekan kanssa tuottamaan ja käsikirjoittamaan elokuvia. Silti olen muistanut Mandartin aina nimenomaan novellistina.
Tanskalaissuomalaisen
sukutaustan omaava Mandart antoi jo 1980-luvun kirjoituksissaan kuvan
vahvasta oman tiensä kulkijasta, itsenäisestä tyypistä, joka on
elämästään vastuussa ennen muuta itselleen ja joka kestää
erehdysten seuraukset omissa nahoissaan ja arvokkaasti.
Hänen
syntymäaikansa (22.9.1952) numerologinen tulkinta nostaa esiin
muutamia
luonteenpiirteitä.
Syyskuun kakkosella on eloisa mentaalimaailma, nopea äly, kyky
konkretisoida ideansa tuottavasti. Hänessä
on voimaihmisen kylmäpäisyyttä,
käytännön kätevyyttä, suurpiirteisyyttäkin.
Päivän
menu kahdella eurolla
Tarina
on sitä mitä otsikko lupaa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita,
riskinottoa ja kirjavaa boheemielämää. Siihen kuuluu lapsuus epävakaiden aikuisten vaikutuspiirissä, traagisia käänteitä,
velkahelvetti syyttömänä uhrina. Mandart esittelee eloisasti
pääkaupungin
näyttelijä- ja kuvataidepiirien meininkiä
ja elämäntyylejä 1960-luvulta alkaen.
Mandart
on perimmältään luova ihminen, jolle elokuva- ja teatteritaide
ovat kaikki kaikessa. Toinen,
aivan erilainen
puoli tulee selkeästi
esiin, sillä hänellä on rautainen talouden suhdanteiden ja
rahamaailman tuntemus.
Tuotteliaiden
aktiivivuosien intohimo pitkäjännitteiseen työhön on hyvin
leimallista Mandartille,
samoin uskomaton sisukkuus vaikeuksien voittamisessa. Sitten iskee
kavallussyyte,
jonka tutkinta
kestää vuosia.
Lopputuloksena on vankilatuomio. Käytännöllisenä ihmisenä hän harjoitteli vankisellissä oloa jo kotona nukkumalla kylpyhuoneessa. Vapautumisen jälkeinen elämä on sinnittelyä köyhyydessä. Rahaa ruokaan jää kaksi euroa päivässä.
Valo-olento
tulee aina, kun on aika
Tutuksi
käyneestä oikeuslaitoksesta Mandartilla on kärjekästä
sanottavaa. Yle on uutisoinut 2014, että käräjäoikeuksilla on
tulosvastuu, mikä heikentää oikeusturvaa – on tuomittava tietty
määrä rikoksia vuodessa. Sen seurauksena yhä useammin vankiloihin joutuu syyttömiä ihmisiä.
Suomessa, sivistysvaltiossa, 2000-luvulla! Mandartin
mielestä vankeusrangaistus ei kuulu kehittyneen yhteiskunnan
toimintaan, kuin siltä osin, että vaarallinen henkilö on pakko
eristää yleisen turvallisuuden vuoksi.
Minua erityisellä tavalla kiinnostava juonne Mandartin elämässä on hänen
henkisen
kasvun tavoitteensa
ja henkimaailman kokemuksensa.
Hänelle on nuoresta pitäen ilmoitettu etukäteen tärkeiden ja
läheisten ihmisten kuolemasta. Hänen
ollessaan yksin huoneessa sinne ilmestyy kookas valo-olento, josta
hohtava valo on niin valkoista, lämmintä
ja kirkasta, että sellainen ei voi olla peräisin mistään
maallisesta lähteestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti