perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kirjojen ajatukset eivät jättäneet rauhaan

Kirjailija George Orwell: ”Yleisen petoksen aikoina totuuden puhuminen on vallankumouksellinen teko."



Katarina Baer: He olivat natseja (2016)
Heidi Köngäs: Hertta (2016)

Noiden kahden kirjailijan ajatukset jäivät soimaan mielessäni, ne eivät jättäneet rauhaan. Köngäs ja Baer puhuvat lähihistorian tapahtumista, jotka näyttävät toistuvan samanlaisina tänään vuonna 2016. Teosten yhdistävänä tekijänä on elämä totalitarismin vaikutuspiirissä: neuvostokommunismissa ja kansallissosialismissa.

Totalitarismi on järjestelmä, jossa yksi valtaryhmittymä säätelee yhteisön poliittista ja kulttuurista toimintaa ja jossa yksilönvapautta on rajusti rajoitettuTotalitarismi edellyttää pakko- ja valvontakoneistoa sekä sensuuria. Älykkäimmät eivät sopeudu siihen koskaan ja heidät syrjäytetään.

Mielettömyys onkin luonnollista


Baer on tehnyt suurtyön selvittäessään saksalaisten isovanhempiensa taustoja, heidän arvomaailmaansa ja kannustimiaan liittyä kansallissosialismin kannattajiin. Hän kuvaa Saksan ilmapiiriä, tavallisia ihmisiä, poliittista ja taloudellista tilannetta Hitlerin noustua valtaan 1933 ja sen jälkeen. Saksa eli totalitarismissa jokaisella yhteiskunnan alueella, ja se kosketti niitäkin, jotka vihasivat natseja.

Köngäs kirjoitti romaanin, itse asiassa fiktiivisen dokumentin, Hertta Kuusisesta, joka oli Stalinin luottomiehen Otto Wille Kuusisen tytär ja sodan jälkeen SKDL:n kansanedustaja. Sodan aikana hänet pidettiin turvasäilössä poliittisista syistä. Hänestä tuli suosittu poliitikko ja aikansa julkkis, jonka puheita seurattiin yli puoluerajojen.

Köngäs sanoi haastattelussa: "Minua kiinnostaa totalitarismi. Miten se on mahdollista? Mitä ihmisten päässä tapahtuu, että he alkavat pitää mielettömiä tekoja loogisina asioina?" Samaa pohdin itsekin. Kysymykset iskevät tajuntaan, sillä ne voidaan täydestä syystä esittää myös nyky-Suomessa, jossa järjettömyys on muuttunut luonnolliseksi.

Valhe ja totuuden kieltäminen


Meillä tehdään kaiken aikaa mielettömiä tekoja korkeimpienkin päättäjien tasolla. Miten tolkuton typeryys ja suoranainen omaa maata vahingoittava toiminta on mahdollista? Miten Talvivaaran ympäristörikos pystyttiin viemään läpi kenenkään puuttumatta? Miksi tänne sallittiin tunkeutua 32 000 lähi-itäläistä miestä, joilla on poliisi-, sotilas- ja sotarikostausta? Vanha klisee historiasta, joka toistaa itseään, näyttää olevan totta. 

Rajat auki -unelmoijien syytökset meitä realisteja kohtaan muistuttavat 1930- ja 40-lukujen Neuvostoliiton ja Saksan mielipidevainoja, ja tuleepa vielä mieleen 1950-luvun Yhdysvaltojen ihmisjahti senaattori Joseph MacCarthyn johtamana. Suomen henkisessä ilmapiirissä on samaa harhaisuutta, siinä on sama hulluuden stigma – se tuntuu hyvin pelottavalta.

Muistatteko "meillä on unelma" -joukon hurmiokokouksen Narinkkatorilla 2015? Vain soihdut ja Sieg heil -huudot puuttuivat. Unelmoijien mentaliteetti on pitkälti samanlaista kuin 1930-luvun Saksassa. Toisinajattelijoiden syrjintää, valhepropagandaa, tosiasioiden kieltämistä. Saksan kaupungeissa natsisimin juurtumista valvoivat lohko- ja solujohtajat. Lohkovahti tunsi alueensa viholliset, ja ajatuksia levitettiin yhä laajemmalle. Koska meillä?

Sana ei ole vapaa


Baer kirjoittaa: "...osoittaa millaista uskonnollista hurmosta muistuttava vimma natseilla oli tuntea yhteenkuuluvuutta." Samaan perustui Neuvostoliiton totalitarismi: loputtomia kokouksia, paraateja, johtajan palvontaa, ilmiantoja, kansanviholliseksi leimaamista, vangitsemisia. Natsit lakkauttivat vapaan lehdistön, Neuvostoliitossa oli suuri ja mahtava Pravda, jota luettiin rivien väleistä.

Samoja merkkejä näkyy Suomessa. Valtamedia, joka jokin aika sitten julistautui totuusmediaksi, puoltaa kritiikittä sitä, että maahantunkeutujat elävät täällä kustannuksellamme. Omilta, etenkin heikoimmilta, otetaan pois, jotta vieraat voivat hyvin. Seurauksena on loukattujen viha ja katkeruus, tulevaisuudessa kenties anarkia ja vastarinta. 

Media, koko kansan Yle mukaan luettuna, harjoittaa tarkoitushakuista maahanmuuttopropagandaa, jota en journalismiksi sanoisi. Toisenlaisia mielipiteitä edustavia nettilehtiä ja blogisteja vastaan käydään raivoisaa sotaa rikosilmoituksin ja mollauskampanjoin. Sananvapaus halutaan kieltää. Näinä yleisen petoksen aikoina tarvitaan vallankumouksellisia tekoja – totuuden puhumista kaikkialla!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti